Värjärin etiikka

Elämässä tärkeintä minulle on luonnon kunnioittaminen, se että elän niin, etten jätä tänne itsestäni jälkeä. Pyrin siihen, että omalla toiminnallani on positiivinen vaikutus ilmastonmuutoksen torjumiseen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Eli voin jättää tämän maapallon samanlaisena tuleville sukupolville kuin olen sen itsekin saanut kokea. Jokaisella ihmisellä on omat eettiset ja ekologiset periaatteet, ja valitettavasti kaikilla ei ole sellaisia ollenkaan. Tästä asiasta voisin kirjoitella pitkät pätkät, mutta pysytään täällä blogissa vain värjäämiseen liittyvissä. Päätin siis kirjoittaa ylös muutaman sanan omasta värjärin etiikastani, toivottavasti myös sinä löydät näistä joitakin ajatuksia toimintaasi!

Värjärin etiikka:

-Materiaalin alkuperä, tämä on asia jolla on valtava merkitys lopputuotteen vastuullisuudessa. Ota selvää mistä materiaalisi on peräisin, on se sitten villaa, silkkiä, pellavaa, puuvillaa tai mitä vain. Erityisesti eläinkuitujen kohdalla tutki sen alkuperä ja eettisyys huolellisesti. Käytä mielellään vain kotimaista villaa, tai vähintäänkin sellaista mikä tulee vastuullisista lähteistä. Yhdenkään eläimen ei pitäisi kärsiä sen takia, että ihminen pääsee värjäilemään lankoja ja tekemään niistä itselleen hyödykkeitä. Silkistä kannattaa käyttää kierrätyssilkkiä. Varmista myös selluloosakuiduista niiden alkuperä, hyvin suuri osa esimerkiksi puuvillasta tuotetaan ekologisesti ja eettisesti kestämättömästi. Yleensä esimerkiksi pellava ja hamppu ovat parempia vaihtoehtoja kuin puuvilla. Puuvillassa esimerkiksi GOTS-sertifiointi antaa takuun vastuullisesta alkuperästä, mutta puuvilla on kaikkiaan ekologisesti melko huono valinta vaikka olisi sertifioituakin. Selluloosamuuntokuiduissa on sekä huonoja että parempia vaihtoehtoja. Kierrätysmateriaalit on aina varma valinta, itse käytän pääsääntöisesti ainoastaan kierrätysmateriaaleja ja poistotekstiilejä.

-Värjäämätön tekstiili on kaikkein ekologisin, mutta myös jatkoajan antaminen pinttyneille tai tahraisille tekstiileille on osa kestävää kehitystä. Toisesta kulmasta ajateltuna värjätyillä tekstiileillä on pidempi elinkaari kuin värjäämättömillä, sillä niissä ei näy pinttynyt lika niin helposti.

-Pureta oikein, ja käytä oikeita määriä puretteita, jotka sopivat kuidulle. Näin saat kestäviä tuloksia, eikä liiallinen puretusaineiden määrä kuormita ympäristöä. Älä käytä purettamiseen ja muuhun käsittelyyn haitallisiksi todettuja aineita. Pidä kuitenkin mielessä, että on ekologisempaa tehdä kerran kestävä tulos, kuin värjätä uudelleen ja uudelleen. Sen lisäksi, että moneen kertaan värjääminen kuluttaa kuituja, se myös kuluttaa energiaa ja vettä.

-Voit käyttää purettamiseen myös luonnollisempia menetelmiä. Nämä tekniikat vaativat kuitenkin tietoa ja kokemusta, jotta voi saada kestäviä tuloksia. Proteiinikuituja (ja joissain tapauksissa myös sellulooskuituja) voi värjätä myös ilman metallipuretteita tietyillä väriaineilla ja tekniikoilla. Voit tehdä rautapuretteen itse ruosteisista esineistä ja etikasta, tai käyttää rauta-pataa, josta irtoaa hiukan rautaa. Alunan voi korvata alumiinikattiloilla (tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta joidenkin värjäreiden mukaan villalle toimii joidenkin kasvien kanssa). Nämä vaikuttavat aina lopulliseen tulokseen, ja lopputulos on yllätyksellisempi. En tiedä, miten paljon loppujen lopuksi on kuitenkaan merkitystä esimerkiksi sillä, käyttääkö puretuksessa teollisesti valmistettua rautasulfaattia tai rauta-asetaattia kuin itse tehtyä rauta-asetaattia? Itse tehty on kuitenkin osa kierrättämistä, joten siinä mielessä voisi sanoa, että se on ekologisempaa. Käytän itse kumpiakin tapoja.

-Värjää kasveilla, joilla on tutkitusti hyvät värjäysominaisuudet. Kasveilla on värjätty vuosisatoja, joten tutkittua ja testattua tietoa esimerkiksi kotimaisista kasveista löytyy jo kirjallisistakin lähteistä yli sadan vuoden takaa ja ulkomaisesta kirjallisuudesta satojen vuosien takaa. Älä värjää kasveilla, joilla on tunnetusti huono valon- tai pesunkesto. Tälläisellä värjäämisellä tekstiili saattaa mennä niin pilalle, eli muuttua ikävän väriseksi nopeastikin, ettei sitä saa edes uudelleen värjäämällä korjattua. Käytä vain kestävistä lähteistä saatuja värjäyskasveja, ja/tai hävikkiä/sivuvirtoja.

-Älä käytä värjäykseen elintarvikkeiksi tarkoitettuja tuotteita (maailmassa on nälänhätää ihan tarpeeksi, joten olisi typerää käyttää ruokaa värjäämiseen). On poikkeuksiakin, jolloin tietyt elintarvikkeet saattavat olla paikallaan värjäyksen apuaineina, mutta itse väriaineina ei oikeastaan koskaan.

-Opettele kasvit, joita käytät, jotta tiedät niiden ominaisuudet. Tiedosta myös, että eri puolilla Suomea kasvaa eri kasveja, ja osa kasveista on toisaalla uhanalaisia, jolloin et voi niitä kerätä, vaikka toisaalla ne kasvavat rikkaruohona ja voit hyvin kerätä. Paikalliskasvituntemus on siis myös tärkeää värjärille.

-Opiskele jokaisenoikeudet! Ilman maanomistajan lupaa voi kerätä kasvien maanpäällisiä osia, maahan pudonneita käpyjä, oksia ja terhoja sekä sieniä. Juurien, puuvartisten kasvien, sammalien, jäkälien keruuseen tarvitset maanomistajan luvan. Ja rauhoitettuja kasveja ei tietenkään saa kerätä, se onkin kaikille varmaan aivan selvä juttu.

-Opettele eri kuitujen ominaisuudet. Näin saat onnistuneita tuloksia pilaamatta materiaaleja.

-Käytä ja kehitä tapoja, joilla voit värjätä mahdollisimman hyvin vettä ja energiaa säästäen. Jatkuva nuotion polttaminen tai sähkölieden kuumana porottaminen ei ole ekologista, vaan voit tehdä monia värjäyksiä vähemmälläkin lämmöllä. Sadevettä ja kaivovettä kannattaa käyttää hyödyksi kunhan tiedostaa, että niillä saattaa olla erilaisia vaikutuksia värjäystulokseen. Sähkön- ja vedenkulutus eivät kuitenkaan ole sellaisia asioita, joista tarvitsisi Suomessa kantaa turhaan huonoa omaatuntoa, Suomessa ei ole pulaa puhtaasta vedestä ja jäteveden puhdistus on toimivaa,  sähkön käyttö kannaattaa kuitenkin ajoittaa sellaisiin aikoihin kun ei ole sähköpulaa. Mutta nämä on kuitenkin asioita joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Itse useimmiten talvisin käytän puuhellaa ja samalla saan lämpöä, kesäisin taas käytän useimmiten sähköä.

-Kokeilut on kivoja! Eli voit hyvin tehdä kokeiluja vähän villimminkin ja käyttää kasveja joiden värjäysominaisuuksista et ole varma (ota kuitenkin selvää kasvista etukäteen, ettei se ole esimerkiksi myrkyllinen). Tee kokeilut vaikka vanhoille lakanakankaanpalasille. Ja tee sen jälkeen niille vielä valon- ja pesunkestotestit, niin saat tietoa kannattaako kasveja käyttää jatkossa.

-Hoida ja pese tuotteita oikein, jotta saat värit kestämään ja pysymään hyvinä mahdollisimman pitkään. Muista, että luonnon väriaineet eivät ehkä ole yhtä kestäviä kuin monet synteettiset värit. Ne haalistuvat ajan myötä voimakkaasta UV-säteilystä sekä vahvat pesuaineet saattavat haalistaa tai muuttaa niiden värejä. Älä siis jätä värjättyjä tuotteita pitkiksi ajoiksi auringon armoille, ja pese ne hellästi käsin mietoa pesuainatta käyttäen, näin saat värit pysymään mahdollisimman pitkään heleinä ja vahvoina. Värit ovat kuitenkin myös haalistuessaan ja muuttuessaan kauniita, luonnonläheisiä ja yhteensointuvia!

-Elä osana luontoa ja värjää ilolla luonnon antimilla! Kasvien tutkiminen ja tunnistaminen antaa paljon, joten ota se osaksi värjäysprosessia.

-Ole omaperäinen! Ideoi ja käytä omaa luovuuttasi!

Näkökulmat, joita annan värjäämiseen, liittyvät yleensä aina ensisijaisesti selluloosakuitujen värjäämiseen. Tämä kannattaa huomioida, sillä samoja periaatteita ei aina voi soveltaa proteiinikuitujen värjäämiseen.

Kiitos kun luit, toivottavasti sait tästä jotain irti!

-Outi