Selluloosakuitujen purettamisesta

Selluloosakuitujen eli kasvikuitujen värjääminen kasviväreillä vaatii jonkin verran perehtymistä kuidun esikäsittelyyn ja purettamiseen. Se eroaa proteiinikuitujen purettamisesta jonkin verran, mutta usein selluloosakuidut värjäytyvät jopa paremmin ja pienemmillä määrillä väriaineita mikäli esikäsittely on tehty oikein. Pellavan ja puuvillan värjääminen kasviväreillä on siis hyvinkin helppoa kun tietää mitä tekee.

Perusohje purettamiseen: tanniinikäsittely ja puretus

1. Punnitse materiaali kuivana. Pese materiaali ensin huolellisesti kuumassa vedessä pesuaineella ja soodalla ennen purettamisen aloittamista.

2. Laske hanasta kuumaa vettä (40-50 °C eli sellaista, missä voit pitää käsiäsi polttamatta niitä) astiaan, johon materiaali mahtuu väljästi.

3. Mittaa luonnontanniinia tarvitsemasi määrä ja sekoita se veteen. Esimerkiksi sumakin- tai tammenäkämäuutetta tarvitset 6 % värjättävän materiaalin painosta (näitä kumpaakin löydät verkkokaupastani).

4. Laita kasteltu materiaali tanniiniliemeen ja anna sen liota vähintään 1-2 tuntia. Liikuttele välillä.

5. Huuhtaise kangas/langat kevyesti.

6. Tee puretusliemi valmiiksi:

• Alumiiniasetaattia valmistat alunasta ja natriumasetaatista: 18 % alunaa ja 16 % natriumasetaattia.

• TAI tee purete alunasta ja soodasta: 12 % alunaa ja 1,5 % natriumkarbonaattia (sooda). Valitse näistä tavoista toinen ja lisää aineet lämpimään veteen. (Nämäkin kaikki aineet löydät verkkokaupastani).

7. Laita tanniinikäsitelty kangas/langat puretusliemeen, liikuttele välillä. Anna olla taas vähintään 1-2 tuntia (voit jättää myös yön yli).

8. Huuhtele huolellisesti.

9. Ryhdy värjäyspuuhiin tai kuivaa myöhempään käyttöön. Värjätessä voi pääosin noudattaa yleisiä väriaineille suositeltuja lämpötiloja ja värjäysaikoja. Usein pitkä värjäysaika on hyödyksi.

HUOM! Kohdan 6 puretustavat eivät toimi ilman tanniinikäsittelyä, ne vaativat aina tanniinin, jotta metallipuretetta kiinnittyy kuituun! Mutta tanniinikäsittelyn jälkeen käytettynä, ne toimivat yhtä hyvin kumpikin.

"Päivitetty 10.6.2022.

Jos haluat oppia selluloosakuitujen purettamisen hyvin kahdella eri tavalla metallipuretteita apuna käyttäen, niin nyt voit ostaa siihen e-kirjan verkkokaupasta. Toinen tapa on käyttää tanniinia esikäsittelyyn ja toinen tehdä ilman tanniinia. Nämä kaksi erilaista tapaa antavat erilaisia mahdollisuuksia riippuen minkälaisia luonnonvärejä käyttää. Tulen päivittämään ohjetta kotimaisilla luonnonkasveilla vielä kesän aikana/jälkeen. Olen tehnyt tätä opasta varten lukuisia testivärjäyksiä, ja testannut erilaisia puretustapoja. "

Yleistä purettamisesta

Koska itse värjään lähinnä kankaita, ja niistäkin enimmäkseen selluloosakuituja sekä satunnaisesti silkkiä, niin kerron hiukan näiden purettamisesta.

Purettaa voi monella eri tavalla, eikä se tietenkään ole pakollista ollenkaan, mutta jos haluaa pysyviä tuloksia niin alumiiniasetaattia suositellaan puretteena useissa lähteissä selluloosa- eli kasvikuiduille (sekä silkille), mikäli ei halua käyttää tanniinia. Tanniinikäsittelyllä saa kuitenkin useimmissa tapauksissa parhaat tuloksen, ja silloin voi puretuksen tehdä alunalla ja soodalla. Joissain tapauksissa myös rauta-asetaatti lisää värineen kestävyyttä.

Milloin sitten käytetään mitäkin?

Jos haluat värjätä niin, että saat mahdollisimman vahvan värin esimerkiksi värimatarasta, tee ensin tanniinikäsittely ja pureta sen jälkeen alumiiniasetaatilla tai aluna+sooda-puretteella. Luonnontanniini auttaa useiden väriaineiden kohdalla saamaan voimakkaamman värin kuin ilman tanniinia (lopullinen sävy riippuu tietenkin myös käytetystä tanniinista). Tanniinilla saa minun kokemukseni mukaan lähes aina hiukan paremmin valoa kestävän värjäyksen, väri myös usein tummuu ajan saatossa jonkin verran. Tätä puretustapaa varten löydät tarvikepaketin kolmessa koossa verkkokaupastani. Löydät sieltä myös erilaisia vaihtoehtoja kasvipohjaisiksi tanniineiksi.

Voit myös jättää tanniinin pois jos haluat esimerkiksi käyttää rautaa jossain vaiheessa värjäyksessä, mutta et halua tummentaa väriä liikaa. Kun tanniini reagoi raudan kanssa, se tummentaa kankaan hetkessä, tummuusaste riippuu tanniini- sekä rautapitoisuudesta. Jos käytät pelkkää alumiiniasetaattia, purettaminen tarvitsee eri reseptin kuin tanniinikäsittelyn jälkeen tehtynä parhaimman mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi. Tähän pääset perehtymään e-kirjassani. Esimerkiksi värireseda antaa hyvin voimakkaan keltaisen myös ilman tanniinia.  Pelkältään tämä on valon- ja pesunkestoltaan kuitenkin heikompi kuin tanniinikäsitelty kangas, väreistä ei myös aina saa ihan yhtä voimakkaita. Tietyt väriaineet kuitenkin antavat tällä tavalla paremman tuloksen kuin tanniinikäsitellylle kankaalle, ja näistä löydät lisätietoa PDF-julkaisustani, joillakin väriaineilla ero on merkittävä.

Kolmas vaihtoehto on käyttää alumiiniasetaattia ja hiukan rauta-asetaattia yhdessä. Tämä yhdistelmä parantaa hiukan värin valon- ja pesunkestoa, mutta se tummentaa ja murtaa värejä aina, esim. värimatarasta tulee rusehtava ja väriresedasta tulee vihreä. Tämäkin vaati eri reseptin kuin tanniinikäsittelyn jälkeen tehty puretus.

Huom. Silkille ei tarvitse tanniinia, vaan silkkiin kiinnittyy värit muutenkin todella hyvin. Rauta-asetaattia voi käyttää värien modifioimiseen, mutta pienempiä määriä kuin selluloosakuiduille.

Mistä saa alumiiniasetaattia?

Alumiiniasetaatin säilyvyys jauheena on ilmeisesti aika huono, joten en ole sitä viitsinyt tilata verkkokauppaan, eikä sitä taida saada Suomesta mistään. Voit kuitenkin valmistaa itse alumiiniasetaatin kahdella tapaa. Mielestäni helpoin tapa on tehdä se alunasta (kaliumalumiinisulfaatista) ja natriumasetaatista, nämä löydät verkkokaupastani. Tämä tapa on myös "turvallisin", sillä käytetyt aineet eivät ole vaarallisiksi luokiteltuja, eivätkä aiheuta herkästi ihoärsytystä tai muita oireita. Voit tehdä alumiiniasetaattia myös etikasta, alunasta ja pesusoodasta, jos natriumasetaattia ei ole saatavilla. Nämä itsetehdyt alumiiniasetaatit ovat turvallisempia käyttää sekä kustannustehokkaampia kuin valmis alumiiniasetaattijauhe, joka on hengitykselle haitallista. (Näihin löydät lisäreseptejä e-kirjastani.)

Muita vaihtoehtoja

Aluna+sooda -puretteella voi korvata alumiiniasetaatin, se  antaa myös hyvän tuloksen tanniinikäsittelyn jälkeisenä puretuksena. Mutta ainoastaan tanniinikäsittelyn jälkeen tehtynä!

Myös kasvipohjaiset proteiinit, mm. soijapohjustus on yksi käytetty tapa, mutta silloin kannattaa huomioida soijan alkuperä, sekä se, etteivät värin hankauksen, valon- ja pesunkesto ole ehkä yhtä hyviä. Tämä tapa sopii mielestäni paremmin taidetekstiileille kuin käyttötekstiileille, taidetekstiileille kannattaa kuitenkin valita käytettävät väriaineet huolellisesti, jotta niiden valonkesto on riittävä. Kasviproteiinipohjustus ilman metallipuretetta toimiii hyvin rajatulle määrälle väriaineita. 

Rauta-asetaattia voit valmistaa rautasulfaatista ja natriumasetaatista, yksi osa kumpaakin. Tämän pitäisi olla kuiduille hellävaraisempi kuin pelkkä rautasulfaatti. Voit tehdä rauta-asetaattia myös ruosteisista rautaesineistä etikkaan liottamalla, mutta silloin on vaikea arvioida rautapitoisuutta, ja liika rauta saattaa pilata kankaan.

Tärkein seikka ennen purettamista!

Kuitenkin tärkein asia ennen kuin teet mitään näistä puretuksista, on materiaalin huolellinen pesu kaikesta liasta, rasvasta, käsittelyaineista. Ilman tätä ensimmäistä, tärkeintä työvaihetta, voi kaikki myöhemmin tehty työ valua hukkaan. Pese materiaalit pesuaineella sekä soodalla huolellisesti, ja tarvittessa uudet kankaat kahteen kertaan.

Lähteet:

Ehdottomasti innostavin, asiantuntevin, tärkein ja rakkain kirjallinen lähteeni on Joy Boutrupin ja Catharine Ellisin kirja: The Art and Science of Natural Dyes. Aina kun pitää jokin asia tarkistaa, palaan ensimmäiseksi tämän kirjan ääreen. Tässä tekstissä kirjoittamani reseptit ja ohjeet pohjautuvat suurelta osin tähän kirjaan. Myös muita hyviä teoksia on saatavilla, niissä saattaa olla hiukan erilaisia ohjeita, mutta en usko niiden hirveästi lopulta vaikuttavan lopputulokseen.