Hunajakyyppi ja fruktoosikyyppi

Sokerikyypit

Fruktoosikyyppi on hyvin helppo ja nopea tehdä. Se on ekologinen ja erinomainen kyyppi indigovärjäykseen kotona, koska siinä ei tarvitse käyttää synteettistä pelkistintä, jolla tehty kyyppi täytyy valmistaa aina hyvin ilmastoidussa tilassa. Hunajakyyppi onnistuu samalla ohjeella, ja tällä kertaa teenkin hunajakyypin. Minulla jää mehiläistarhauksesta jonkin verran ylijäämähunajaa, jota ei voi myydä elintarvikkeena, joten se on hyvä hyödyntää tässä, lähituotantoa parhaimmillaan! Jos haluat tehdä hunajakyypin, kannattaa kysellä ylijäämähunajaa mehiläistarhaajilta, heiltä yleensä löytyy kyllä jotain saavinpohjahunajaa edullisesti. Myös verkkokaupastani löytyy sitä aina välillä.

Fruktoosin eli hedelmäsokerin  sijaan myös glukoosi eli rypälesokeri toimii pelkistäjänä. Sakkaroosi eli ruokosokeri (valmistetaan sekä sokeriruo'osta että sokerijuurikkaasta), jota tavallinen taloussokeri on, ei toimi. Hunaja sisältää näitä kaikkia kolmea sokeria, sakkaroosia on kuitenkin niin vähän, ettei sillä ole merkitystä käytetyn hunajan määrässä. Fruktoosin ja glukoosin määrät vaihtelevat riippuen mistä kasveista mehiläiset ovat meden keränneet, fruktoosia on yleensä suhteessa enemmän. Hunaja sisältää myös vettä ja pienessä määrin muita aineita, joten sokeripitoisuus ei ole yhtä suuri kuin samassa määrässä fruktoosia, mutta mielestäni sama annostus toimii silti ihan hyvin. Ainesosien määrät ei ole orgaanisissa kyypeissä tarkkoja, vaan summittaisia, ja on aina monia tekijöitä, jotka vaikuttavat kyypin valmistumiseen ja tarvittavien aineiden määrään (mm. sammutetun kalkin tuoreus, indigon puhtaus ja pitoisuus).

Sokerikyyppi on yleensä paras kyyppi silloin kun haluat päästä värjäämään pian ja haluat kyypin siis nopeasti valmiiksi. Jos värjäät samana päivänä, tee kyyppi heti aamusta, jos taas värjäät seuraavana aamuna, tee kyyppi edellisenä iltana. Tämä kyyppi käyttää nopeita sokereita, joten fruktoosi/hunajakyyppi ei ole paras pitkäaikaiseen säilytykseen koska pelkistyminen on nopeaa. Pitkäaikaisiksi kyypeiksi toimivat usein hitaammat sokerit tai mineraali- tai käymiskyyppi paremmin. Fruktoosikyypinkin voi kuitenkin säilyttää ja elvytellä uudelleen käyttöön myöhemmin.

Olen opetellut orgaanisia kyyppejä useista eri lähteistä. Kaikki nämä kuvassa näkyvät kirjat ovat olleet tärkeitä tiedon haun suhteen, samoin kuin Maiwan indigo workshop, sekä Michel Garcian workshop ja tutoriaalit. Minulle on näistä kehittynyt omat tavat, joita olen itse pitänyt toimivina. Mutta tapoja on paljon erilaisia, ja mikään niistä ei varmaan ole väärin. Kyyppi perustuu kuitenkin hyvin selkeään, yksinkertaiseen perusreseptiin, jonka Michel Garcia on kehitellyt historiallisten ohjeiden pohjalta.

Sokerikyypit soveltuvat parhaiten selluloosakuiduille korkean pH:n takia. Katso lopusta vinkkejä, miten voit turvallisesti värjätä myös villaa ja silkkiä.

Resepti

Resepti on hyvin yksinkertainen ja helppo muistaa: 1 osa indigoa, 2 osaa sammutettua kalkkia, 3 osaa fruktoosia (tai hunajaa, kuten nyt käytän).

Edit. 11.2. Olen alkanut tekemään kyypin niin, että käytän aluksi vain noin 2/3 sokerista/hunajasta ja sammutetusta kalkista, ja lisännyt vain tarvittaessa. Ainakin hunajalla tämä on toiminut hyvin. Etenkin villaa värjätessä, pH:n saa laskemaan hiukan nopeammin kun  ei käytä emästä niin paljoa (pienempikin määrä kuitenkin nostaa pH:n hyvin korkeaksi).

Tässä kyypissä on:

25 g luonnonindigoa (indigofera tinctoria)

50 g sammutettua kalkkia

75 g hunajaa (voi korvata fruktoosilla)

HUOM!

Käytä jauheita, sammutettua kalkkia ja indigoa, mitatessasi ja liemeen lisätessäsi kasvomaskia ja suojakäsineitä!

Kyypin valmistus

Tämän kokoisen, pienen kyypin voi hyvin tehdä suoraan siihen astiaan, mitä aikoo käyttää värjäyksessä. Tein tämän ohjeen kuitenkin hiukan pidemmän kaavan kautta, eli tässä tehdään ensin emokyyppi/startteri. Emokyypin tekeminen nopeuttaa pelkistysprosessia, joten etenkin isommissa kyypeissä, se kannattaa usein tehdä. Mielestäni siten indigo pelkistyy muutenkin paremmin. 10-20 litraisiin ja isompiin kyyppeihin suosittelen tätä tapaa, jonka teen nyt myös tälle 4 litraiselle pikkukyypille.

Kaada ensin lasipurkkiin pohjalle kuumaa vettä (vedenkeittimestä), ja lisää indigopigmentti siihen (esilämmitä lasipurkki äläkä kaada ihan kiehuva vettä, jotta se ei halkeaisi, voit käyttää myös esim. teräsastiaa). Sekoita pigmentti huolellisesti, jotta se varmasti vettyy kokonaan, se ei liukene veteen. Hiero sitä lusikalla purkin reunaan, jotta kaikki paakut hajoavat. Voit käyttää tässä apuna myös marmorikuulia, eli laita vesi ja indigojauhe ensin pieneen kannelliseen purkkiin, jossa on marmorikuulia ja sheikkaa sitä. Sen jälkeen jatka kyypin valmistusta.

Lisää seuraavaksi purkkiin sammutettu kalkki, ja sekoita tahnaksi. Sokerikyypit tarvitsevat sammutetun kalkin emäkseksi jostain syystä. En ole oikeastaan löytänyt mistään tietoa, että miksi. Se ainakin nostaa pH:n riittävän korkeaksi, kaikki emäkset eivät sitä tee. Olen myös ajatellut, että sitä käytetään tässä sen takia muiden vahvojen emästen sijaan, että sammutettu kalkki auttaa pelkistymättömän pigmentin painumista pohjalle (samalla tavalla kuin indigopigmenttiä uutettaessa), jolloin se ei häiritse värjäysliemessä, mutta pigmenttiä pelkistyy liemeen lisää aina sitä sekoitettaessa.

Ja sitten lisää hunaja (tai sokeri). Kaada aina tarvittaessa hiukan lisää kuumaa vettä. Kun kaikki ainekset ovat sekaisin, täytä purkki kuumalla vedellä ja sekoita pyörivällä liikkeellä, älä vatkaa ilmaa kyyppiin. Pelkistyminen alkaa välittömästi, pinta muuttuu kupariseksi ja pinnalle muodostuu indigokukka. Jätä kyyppi tekeytymään hetkeksi / puoleksi tunniksi, ja sekoita sitä uudelleen kun sakka alkaa olla laskeutunut. Voit sekoitella näin kerran tai pari.

(Jos olet tehnyt kyypin suoraan värjäysastiaan, jää tämä seuraava vaihe väliin. Siinä tapauksessa vain sekoittele aika ajoin kunnes kyyppi näyttää valmiilta.)

Seuraavaksi täytä lopullinen värjäysastiasi hanakuumalla vedellä. Kaada sekoitettu emokyyppi astiaan purkkia kallistamalla, ja sekoita taas keskeltä pyörivällä liikkeellä pitkää lastaa tai keppiä apuna käyttäen. Jätä pelkistymään, ja voit sekoitella muutaman kerran 1-2 tunnin aikana.

Kyyppi on hyvin nopeasti valmis, mutta jos jätät sen tekeytymään vielä pariksi tunniksi niin pelkistymistä tapahtuu koko ajan lisää. Vielä ennen värjäyksen aloittamista sekoita ja odota, että sakka laskeutuu pohjalle. Aloita värjäys kun liemi on kellertävä/punertava, ja sakka on pohjalla. Voit laittaa pohjalle jonkin korin tai verkon niin, että värjättävä materiaali ei pääse koskettamaan sakkaa. Pohjasakassa on sammutettua kalkkia ja pelkistymätöntä indigoa, jotka on hyvä saada pysymään pohjalla, etteivät ne tartu värjättävään materiaaliin.

Tee testitilkku aina ennen aloittamista. Jos kyyppi on hyvin pelkistynyt ja vahva, se värjää materiaalin ensin voimakkaan keltaiseksi, joka nopeasti alkaa vihertyä ja sitten sinistyä alkaessaan hapettua. Jos materiaali tulee kyypistä sinisenä, kyypissä on jokin ongelma! Sininen väri tarkoittaa, että materiaaliin on tarttunut pelkistymätöntä indigoa, ja se ei tule kestämään! Kun teet useita kastoja, voi olla vaikea nähdä tummasta pohjasta, minkä värisenä se kyypistä tulee. Jos olet tällöin epävarma kyypin toimivuudesta, voit laittaa aina mukaan pienen palan valkoista puuvillaa, niin näet minkä värisenä se eri kastojen yhteydessä tulee, ja tulkita siitä kyypin toimivuutta.

Kaikista tärkeintä on käyttää toimivaa kyyppiä hyvän, kestävän, pakenemattoman ja ihoa värjäämättömän värin aikaansaamiseksi! (Huomioi kuitenkin, että indigosta lähtee aina pieniä määriä väriä hangatessa.)

Kun alat värjäämään, ota vatiin kylmää vettä, jossa huuhtelet materiaalin joka kerta nostettuasi sen kyypistä. Kylmä vesi poistaa pinnalta ylimääräisen kalkin ja irtopigmentin, sekä auttaa hapettumisessa. Tämän jälkeen jätä ilmavasti hapettumaan vähintään 30 minuutiksi ennen seuraavaa dippausta.

Materiaalin esipesu

Muista aina pestä materiaali huolellisesti ennen värjäyksen aloittamista, siitä täytyy saada kaikki lika ja käsittelyaineet pois. Käytä selluloosakuitujen pesuun pyykinpesuainetta ja pesusoodaa (n. 1% materiaalin painosta kumpaakin), ja tee keittopesu tai käytä pesukoneen kuuminta ohjelmaa. Indigovärjäyksessä materiaalia ei pureteta ollenkaan.

Kuiva vai märkä materiaali?

Periaatteessa voit värjätä kumpaa vain. Yleensä kuitenkin materiaali kastellaan hyvin ennen värjäystä, esim. shiborivärjäyksessä saa kosteaan materiaaliin tarkkarajaisemmat kuviot. Jos värjää materiaalia kuivana, saattaa joidenkin materiaalien vettyminen indigokyyypissä kestää kauan, joten silloin tarvitsee pidemmät kastoajat. Villaa ei kannata värjätä kuivana, koska sen vettyminen ottaa aikaa ja villaa ei kannata pitää turhan pitkiä aikoja emäksisessä liemessä.

Dippauksen kesto

Kuinka pitkiä kastoja? Tähän on monta eri vastausta, ja eri ohjeissa on eri tapoja. Olen itse päätynyt parhaaseen tulokseen niin, että teen aina ensin pitkän kaston, vähintään 20 min. Sen jälkeen ainakin 2 kastoa, joiden pituus on vähintään 10-15 min. Tällä tekniikalla minulla ei ole ikinä tullut ongelmia värjäysten kanssa.

Indigoa täytyy kerrostaa useita kerroksia, jotta siitä tulee kestävää, ja tietenkin mitä tummemman värin haluaa, sitä useampia kastoja täytyy tehdä. Jos ensimmäisestä kastosta tulee jo hyvin tumma väri, olisi silti hyvä aina tehdä useita kastoja. Jos haluatkin vaaleampia värejä, värjää ensin sellaisia materiaaleja, jotka haluat tummemmiksi jolloin kyyppi alkaa laimenemaan. Toinen vaihtoehto on tehdä alusta alkaen laihempi kyyppi, tai sitten laimentaa valmista kyyppiä vedellä. Kyypin kylläisyys vaikuttaa saavutettavaan tummuusasteeseen, ja esimerkiksi tälläinen kyyppi, jossa on 25 g indigoa noin neljässä litrassa vettä (vastaa 50 g / 8 litraa tai 100 g / 16 litraa), on keskivahva kyyppi. Jos haluat hyvin tummia sävyjä, käytä esim 80 g indigoa 10 litraan vettä. Jos taas haluat hyvin vaaleita sävyjä, käytä esimerkiksi 10 g 10 litraan vettä (tätä vähempää ei kannata käyttää). Tee myös vaaleisiin sävyihin aina useampi kasto, jotka ovat riittävän pitkiä.

Sokerikyyppi tarvitsee melko korkean pH:n, jotta pelkistyminen tapahtuu. pH:n täytyy olla yli 11. Jos teet kyypin heti käyttöön, ja sammutettu kalkkisi on riittävän tuoretta, ei pH:n mittaaminen ole välttämätöntä. Huomaat kyllä, että kaikki on ok kun pelkistyminen tapahtuu. Jos kuitenkin jatkat myöhemmin samalla kyypillä värjäämistä, niin pH täytyy aluksi mitata, jotta tiedät tarvitseeko sammutettua kalkkia lisätä. Myös siinä tapauksessa, että kyyppisi ei lähde pelkistymään, vaikka olet toiminut ohjeen mukaisesti, kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa, että pH on riittävän korkea. Sammutettu kalkki alkaa neutraloitua ajan kanssa kun se imee ilmasta kosteutta, siksi sen säilyttäminen hyvin suljetussa pussissa on tärkeää. Kyypin pH alkaa myös laskea käytön myötä, joten jos kyyppi ei enää tunnu toimivalta, mittaa ensimmäiseksi pH.

Kun olet tehnyt riittävästi kastoja, huuhdellut ja hapettanut materiaalin jokaisen kaston välissä, tee lopuksi viimeinen huuhtelu vedessä, jossa on etikkaa (noin 0,5-1 dl ämpärillisessä). Anna materiaalin liota etikkavedessä 15-30 minuuttia. Voit jättää sitten materiaalin kuivumaan ja pestä sen kunnolla miedolla pesuaineella parin viikon päästä (joskus itse pesen myös heti).

Huomioi, että kangas on märkänä aina huomattavasti tummempi kuin kuivana, eli kun haluat hyvin tummia sävyjä, jatka kastoja useita kertoja, jopa useiden päivien aikana.

Linkit tuotteisiin:

Verkkokaupasta löytyy kahta erilaista luonnonindigoa: edullisempi intialainen indigo (Indigofera tinctoria), sekä kalliimpi ja laadukkaampi keskiamerikkalainen indigo (Indigofera suffruticosa). Jälkimmäisellä saa tummempia sävyjä.

Fruktoosia eli hedelmäsokeria löytyy monesta kaupasta, ja jos haluat kaikki ainekset samalla kertaa niin sitä löytyy myös täältä.

Sammutettua kalkkia löytyy täältä.

Hunajaa kannattaa kysellä lähituottajilta, tai sitten löydät sen verkkokaupasta täältä.

Ja pH-liuskat löytyvät täältä.

Vinkkejä

1. Jos värjäät villaa tai silkkiä, kannattaa olla hiukan varovaisempi korkean pH:n suhteen. Jos materiaali tuntuu hauraalta / herkältä vaurioitumaan, kannattaa kyypin pH:n antaa laskea esimerkiksi värjämällä ensin muita kuituja tai sitten vain odotella muutamia päivä, jolloin pH alkaa itsestään laskea. Tässä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että kyypissä on pelkistynyttä indigoa koska sitä ei pelkisty enää lisää alhaisemmassa pH:ssa. Myös gelatiinin käyttö on mahdollista villan suojaamiseksi, mutta en ole sitä kokeillut itse, joten en siitä kirjoita sen enempää (tähän löytyy ohjeet mm. Ellisin ja Boutrupin kirjasta). Villan neutralointi etikalla heti värjäyksen lopettamisen jälkeen on tärkeää, älä jätä villaa kuivumaan emäksisenä.

2. Jos kyyppi kylmenee paljon, lämmittäminen auttaa sen toimimisessa. Voit tehdä kyypin kattilaan, jolloin voit sitä välillä lämmittää tai pitää vesihauteessa jos sinulla on muoviastiassa. Yleensä lämmittäminen 50 asteiseksi nopeuttaa pelkistymistä taas huomattavasti. Aina kun aloitat kyypillä värjäämisen uudelleen, se täytyy lämmittää ensin jotta se alkaa kunnolla pelkistyä. Yleensä valmistuksen jälkeen  samana päivänä tai seuraavana päivänä kyyppi on vielä hyvin toimiva lämmittämättä jos sitä on säilytetty mahdollisimman lämpimässä (lattialämmitys on hyvä paikka, jos sellainen sattuu löytymään tai pienelle kyypille uuni, jossa on valo päällä).

3. Suojaa kyyppi mielellään jollain kannella niin se on pitkäikäisempi.

4. Jos teet kyypin tekemättä emokyyppiä ensin, käytä aluksi pienempää määrää vettä ja lisää vasta hyvin pelkistyneeseen kyyppiin lopullinen määrä lämmintä vettä.

5. Aineiden sekoittamisjärjestyksellä ei ole oikeastaan merkitystä, pelkistyminen alkaa vasta kun kaikki aineet ovat yhdessä. Olen itse kuitenkin tottunut tekemään näin kuten tässä ohjeessa, joissain ohjeissa sokeri lisätään ennen sammutettua kalkkia, ja joissain indigo vasta viimeisenä.

6. Jos haluat tehdä asiat hyvin yksinkertaisesti ilman suurempia mutkia, voit myös sekoittaa kuivat aineet ensin keskenään (oletuksena, että käytät fruktoosia etkä hunajaa), ja sitten sekoittaa koko setin kuumaan veteen suoraan värjäysastiassasi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä tavassa kaikki indigo ei kunnolla tule hyödynnettyä, koska mukana saattaa olla isompia paakkuja, jotka eivät kunnolla vety vaan painuvat pohjaan ja jäävät hyödyntämättä.

7. Jos jatkat myöhemmin kyypillä värjäämistä, lämmitä se ensin (n. 50° C). Sitten tarkista pH. Jos kyyppi ei vieläkään lähde pelkistymään, lisää sokeria. Lisää myös indigoa, jos arvelet sen olevan lopuillaan (eli olet värjännyt jo aiemmin paljon). Tämä kannattaa tehdä myös aina kun kyyppi tuntuu olevan liian väsynyt antaakseen enää väriä, jätä se lepäämän ja pelkistymään. Yleensä yön yli oltuaan, pari kertaa sekoitettuna ja lämmitettynä, siinä on taas riittävästi pelkistynyttä indigoa

.8. Voit tehdä tälläisen startteri/emokyypin myös sitä varten, että voit sillä aina jatkaa kyyppiä, josta alkaa olla aineosat loppumaisillaan. Pidä kansi tiiviisti kiinni, niin se säilyy pidempään hapettumatta.

9. Liemen hävittäminen. Tämä kyyppi sisältää ainoastaan orgaanisia ainesosia, ja voit hyvin kaataa liemen esimerkiksi vedellä laimennettuna puutarhakasveille (valitse kalkkia suosivat kasvit). Jos liemi on kovin emäksistä, jätä se ensin neutraloitumaan joiksikin päiviksi tai kaada sinne hiukan etikkaa. Voit kaataa liemen myös viemäriin neutraloituasi sen.

Sinisiä onnistumisen hetkiä sinulle! Vain tekemällä ja kokeilemalla oppii!

-Outi

Edit. 11.2.2024 Lisätty hiukan mm. omia kokemuksia käytettyjen aineiden määristä.