Flora Fennica

Lönnrot, Elias: Flora Fennica - Suomen Kasvisto, 1860

Olen keräillyt Elias Lönnrotin Flora Fennicasta tietoja kasveista, joita on käytetty värikasveina, tai jotka ovat muuten kiinnostavia tekstiilien tai värien osalta. Nämä on ensimmäisestä painoksesta vuodelta 1860 (en vielä ehtinyt käydä läpi, löytyykö uudemmasta painoksesta jotain uusia kasveja). Lisäsin nämä myös tänne blogiin kun mm. aiemmassa ryijyjen värjäyshistoriasta kertovassa blogiotekstissäni viittasin siihen, että kotivärjäyksen historiasta tiedetään harmittavan vähän.

Flora Fennicassa on jonkin verran kiinnostavaa tietoa kotivärjäyksen historiasta. Tämäkään ei kuitenkaan kerro juurikaan varmaa tietoa Suomessa käytetyistä väriaineista, vaan osan näistä tiedoista Lönnrot on kerännyt aiemmin julkaistuista pääosin ruotsalaisista teoksista:  "Flora Fennica perustui pääosin ruotsalaisen Carl J. Hartmanin vuonna 1858 ilmestyneeseen kasvioon (Handbok i Skandinaviens Flora), jonka Lönnrot käänsi ja sovelsi Suomen kasvillisuutta vastaavaksi. Hänellä oli tukenaan W. Nylanderin ja Th. Saelanin vuonna 1859 toimittama Herbarium Musei Fennici -luettelo Helsingin Yliopistoon tallennetuista kasvikokoelmista. Luettelon kasvimaantieteellistä jakoa seurasi Lönnrotkin ilmoittaessaan kasvien esiintymispaikkoja. Hän dokumentoi siinä samalla kasvioonsa joukon harvinaisia kasvilajeja nykyisen itärajamme takaa Venäjän ja Äänisen Karjalasta. Lisäksi Lönnrotin lähteenä oli Palmstruchin kasvistona tunnettu Svensk Botanik (I–XI, 1802–1843)." (ELIAS LÖNNROTIN FLORA FENNICA. Toimittaneet Kai Linnilä, Sari Savikko ja Terttu Lempiäinen).

Sen verran mitä olen käynyt edellä mainittuja kirjoja läpi, on Flora Fennican melko iso osa värjäyskäyttöön liittyvistä tiedoista niistä peräisin. Kaikki kasvit eivät edes ole Suomessa esiintyviä (koskaan olleetkaan). Erityisesti Palmstruchin "Svensk Botanik" on kiinnostava, ja sieltä löytyy paljon samankaltaisuutta värjäyskasvien käyttöön (palaan tähän teoskokonaisuuteen myöhemmin). Kyseiseen teokseen niinkuin myös Lönnrotin Flora Fennicaan on ammennettu paljon tietoa tietenkin myös Carl von Linnén (aka Carl Linnaeus) teoksista, mm. Svensk Flora (alkup. lat. Flora Svecica, 1745). Svensk Flora- teoksessa on pääosin mainittu aina perinteisten värikasvien kohdalla tieto värjäyskäytöstä.

Mutta sekä Flora Fennicasta, että Svensk botanik -kirjasta löytyy kiinnostavia yksityiskohtia. Mm. mataroiden juurilla värjäämisen yhteydessä mainitaan koivunlehtien käytöstä ja happamasta liemestä, näihin samoihin asioihin perustuu myös Luonnonmukainen villan värjäys ohjeeni. Tuota ohjetta kirjoittaessani pohdin paljon myös sitä, millä kasveilla ja väreillä Suomessa on aikanaan mahdettu värjätä eniten.

Todennäköisesti läheskään kaikkialla ei ollut alunaa saatavilla edes silloin kun se on tullut yleisemmäksi Suomessakin, joten värjäykseen on käytetty muita apuaineita. Usein ajatellaan, että keltaisiksi ei ole värjätty sen takia, että se on niin tavanomainen väri, mutta ehkä syy onkin ihan muu? Keltainen värihän on ehkä ollut haastava väri villaan värjättäväksi aikana jolloin alunaa ei ole vielä tuotu Suomeen tai jos sitä ei ole muuten ollut saatavilla. Keltaista väriä ei Suomen kasveista ilman alunaa saa kuin periaatteessa paatsaman (korpipatsaman ja orapaatsaman) kuoresta. Paatsamankuorella saa happamassa liemessä upean keltaisen, mutta se muuttuu tummemmaksi ja punaisemmaksi auringon vaikutuksesta ja ajan myötä. Ehkä jotkut vanhat paatsamankuorivärjäykset ovat olleet alunperin keltaisia, mutta muuttuneet punertaviksi. Raparperia, jonka juurella saa vastaavaa keltaista, on viljelty Suomessa lääkekasviksi jo 1600-luvulta lähtien, mutta siitä en ole nähnyt mitään mainintoja värjäyskäytössä. Ja keltaisia seitikkejä ei todennäköisesti osattu käyttää värjäykseen (siihen miten saat upeat keltaiset ilman alunaa keltahelttaseitikillä, löytyy ohje Luonnonmukainen villan värjäys e-kirjastani). Suolaheinän juuret mainitaan kirjassa, ja niillä saa myös ilman puretetta keltaista. En nyt keksi mitään muita kasveja, joilla voisi keltaiseksi värjätä ilman alunaa, onko niitä? Ehkä jotkin puiden kuoret ja esim. keltamo. Nämä eivät kuitenkaan anna voimakasta, kirkasta keltaista. Periaatteessa siis muuttumatonta keltaista ei ole saanut juuri millään värjättyä. Pääosin luonnosta saatavat keltaiset ovat flavonoideja, jotka tarvitsevat alunan. Niillä seuduilla, joilla on osattu liekokasveja käyttää, on voitu värjätä tälläisillä kasveilla niin, että keltalieko on korvannut alunan. Keltalieon käytöstä löytyy maininta Lönnrotin kirjasta (tämäkin tieto on kuitenkin alunperin ruotsalaisesta teoksesta). Missä määrin liekoja on käytetty Suomessa alunan korvikkeena? Siitäkään ei ole juuri tietoa, vaan kirjojen tiedot perustuvat ruotsalaiseen ja norjalaiseen historiaan.

Joskus tuntuu, että suomalaista kotivärjäystä romantisoidaan jonkin verran: Luodaan mielikuvia morsinkokyypeistä, vaikka morsingolla värjääminen on vaatinut valtavaa ammattitaitoa. Ja ajatellaan, että keltaisia ei vain ole haluttu värjätä koska ne ovat tylsiä vaikka tosiasiassa keltaiset värit ovatkin olleet ehkä vaikeimpia saada. Puhutaan myös mataranjuurien syvänpunaisesta väristä, mutta tosiasiassa juurien kaivaminen on ollut kovan työn takana ja pienenkin määrän värjäys vaatii paljon juuria. Mataranjuuria tietenkin on kerättykin, Linne sen muistaakseni mainitsee jossain teoksessaan Varsinais-Suomessa käytetyksi väriaineeksi.

Nämä viimeiset mietelmät siis vain vaihtoehtoiseksi näkökulmaksi ajatuksia herättämään, en todellakaan tiedä mikä on totuus.  Näistä olisi kiva kuulla ajatuksia enemmänkin.

Seuraavassa listana Flora Fennican kasveja, joissa on ollut lisätietona jotakin kiinnostavaa värjäyksen tai muun osalta. Ne on samassa järjestyksessä kuin kirjassakin, saattaa olla kirjoitusvirheitä. Sulkuihin olen merkinnyt aina nykyisin käytettävän kasvin nimen, jos se poikkeaa vanhasta, sekä mahdollisen lisätiedon jos luulen nimessä olleen virhe tms. Alarivillä on erikseen kerätty kansanomaiset nimet joita kasveista on käytetty eri puolilla Suomea, ne ovat olleet kirjassa erikseen listattuna.

HUOM! Jätin myös kaiken muun kasviin liittyvän tiedon tekstiin, joten siellä on myös mm. lääkekäyttöön liittyviä tietoja. Muista kuitenkin, että tämä saattaa olla vanhentunutta tietoa, ja varmista aina tieto uusimmista lähteistä!

Apera spica-venti / Agrostis spica-venti Peltoluoho eli luoho 

Muist. Kasvaa rikkaruohona laihoissa, kun on pelto kehnosti ruokottu. Kukkaröyhyllä painetaan villaista vehreäksi, kun painettava ensin peitotaan aluna-vedessä ja sitte keitetään puhtaassa.

kastenurmi, kastike, punalatva, rölli, veriheinä

Phragmites communis Ruoko (nyk. Phragmites australis järviruoko)

Muist. Heti jälkeen heinänteon leikattuna on se maukas pehku lehmille, jotka siitä lypsävät hyvin. Sovelias katoksiksi, matoiksi, j. n. e. Kukkaröyhy nuorena, kun on ruskea, koottuna painaa vehreäksi. Röyhyjä sopii myös talvittuneina jäiltä koota ja käyttää makaus-alusten täytteeksi. Ist. siemenillä savisotkoon sekoitetuilla, tahi myös juurilla järviin ja jokiin heitetyillä.

kitusalpa, lehtikahila, luikka, luippa, pilli, rimpi, ruoko, ruokokahilas, ryti, rytynen, sarpa, sarpio, sarva.

Enodium caeruleum (L.) Gaudin Siniheinä (syn. Molinia caerulea)

Muist. Kukkaröyhy painaa alunoitun liinan vaaleanvihreäksi. Taidetaan eduin istuttaa lammasten suvisyönnökseksi.

kaste- l. kiviheinä.

Eriophorum angustifolium Oralehtinen niittuvilla (luhtavilla)

Muist. Karja alkukeväällä syöpi jotenki mieluisesti, mutta ei niin pitkemmälle kesää. Villaa taidetaan käyttää topingiksi ja muun villan seassa langaksiki kehrätä; kelpaa myös kynttilän sydämmiksi. E. polystachion sv. B. E. pubescens sm.

j. m. herijuhannes, kirsiheinä, kuren-untuva, kylmä nukkaheinä, käenpetkel, lohkama, luike, luikka, luikko, luippa, luippu, lullaheinä, mustapää, niittuvilla, nokinenä, nukkaheinä. nurmivilla, piirtoluikka, pumpuliheinä, päistärsäkki, rutas, ruttaheinä, suovilla, töppypää, vaivaisen-villa, valkeapää, vihvilä, villaheinä, villako, villapää, virvelö.

Scirpus lacustris Järvikaisla (Schoenoplectus lacustris)

Muist. Käyt. katon-katteeksi ja leikataan syksyisin karjanruuaksi. Kun se keskikesän aikana kootaan, hyvin kuivataan, varotaan sannasta ja tungetaan sitävarten tehtyihin rautatorviin sydeksi poltettaa, saadaan siitä niinhyvin maalareille kuin kirjanpainajille soveliasta mustetta. — Koreja, mattoja, liittimiä (aidotaan siitä myös tehdä.

kaakonruoho, kahila, kahilas, kahla, kaihila, kaihla, kaisila, kaisla, kasila, keppikahila, kiita, piuru, rantakaisla, ronki, ruoko, ryti, suorsake, suorsanruoka, äijänsauva.

Iris pseudacorus Kurenmiekka (keltakurjenmiekka)

Muist. Juuri tuoreena karvas, tympeä ja ulostava vähemminki nautittuna. Annos 6—8 herneen vertaa. Kuivana kadottaa enimmän voimansa, ja muuttuu hajahtavaksi. Hyödyttävä vilustus-yskässä, vesitaudissa. Sekoitetaan tav. raparperilla t. ulostin-suolalla. 'laikka leikellään tuoretta juurta lohkoiksi, pannaan viiniin tahi hyvään olueen, ja nautitaan siitä sekoa 1–2 ruokalusikallista tarpeen suhteen. Puserrus-mehua taidetaan myös antaa 40—50 tippaa. Alusta aina nautitaan vähemmin, sillä juuri on kovin ulostavaa. — Juuresta keittämällä vihtrillin seassa saadaan kirjoitusmustetta, kukista viin-etikan kanssa keltaväriä, joka kumilla sekoitettuna kelpaa riittaustöihin.

miekkaheinä, vuohenmiekka.

Bidens cernua Nuoke-rusokki (nuokkurusokki)

Muist. Ennen kukkimista otettuna ja kuivattuna painaa alunavedessä liotetun villaisen ruskean-kellerväksi.

Bidens tripartita Pystö-rusokki (tummarusokki)

Muist. Sopii paineeksi, kulin edellinenki laji.

kariainen, keltatahkiainen, sikaruoho.

Matricaria chamomilla Kameli-saunio (kamomillasaunio)

Muist. Kukilla on hiestyttävä, lieventävä, vatsanvahvistava voima, hyödylliset horkkaa, äkkyä, väänteitä, ulkotautia, kouristajaa, kivitautia, jälkipureita, emätautia vastaan. Nautitaan joko kuiviltaan hienonnettuna teelusikallinen t. runsaampi erällään (horkassa väliaikana), taikka teenä kiehuvan veden t. juoman kanssa laitettuna, taikka kukkaviinana. Ulkonaisesti käytetään niitä lavemangeiksi vatsan vaivoissa ja kuiviltaan (lämpimiksi) haudekääreiksi kaikenlaisia kivistyksiä ja ajatuksia lieventämään ja vanhoja mätähaavojakin parantamaan. — Myös saadaan kukista kaunista kellapainetta.

juhanneksen-kukka l. nunnu, juhannus, kameli l. kanelikukka, päivänkakkara, vuohensilmä

Anthemis tinctoria Keltasauramo

Muist. Antaa alunaveteen kastetulle villaiselle kauniin keltaisen karvan. Siperiassa otetaan sahvianin keltaamiseksi leiviskä keltasauramon kukkia ja 3 naulaa alunaa 50:lle nahkalle.

häränkieli l. -silmä, loomu, veriheinä.

Tanacetum vulgare Pietaryrtti

Muist. Kukkia, lehtiä ja siemeniä käytetään lääkkeeksi matoja, kehnoa vatsaa, luuvaloa vasten sisällisesti ja ajetuksia vasten ulkonaisesti.

Lehdet pieneksi hakattuina tuoreeltaan ja keitettynä painavat villaisen vaatteen vehreäksi. Pitää keittoliemeen sekoittaa tuhkalipeätä ja sitte uudelleen kiehauttaa, ennenkun aine kastetaan siihen.

juhannes-kukka, kiroraani-heinä, kynsillinen, madonsiemen-, nappi- l. pietarinkukka, pietar- l. puskuruoho, seffertin- l. säkfärtinsiemen.

Senecio vulgaris Pihavillakko (ilmeisesti Peltovillakko – Senecio vulgaris)

Muist. Tämän niinkuin muidenki villakkoin siemeniä pienet linnut syövät haluisesti ja saavat niistä runsaasti ravintoa. Käytetään myös keltapaineeksi.

keltakukkanen, kivakko

Solidago virgaurea Kultapiisku

Muist. Lääkevoima vahvistava ja kutistuttava, vesittävä. Siitä laitettua teetä t. keitettä kiitetään hyväksi sisällisiä haavoituksia ja verestymiä parantamaan. Apteikinimi: Hb. consdlidoe saracenicae l. virgae aureoe. Käytetään myös paineeksi (kelt. rusk.)

keltainen kukka, kuismaheinä (naisten), kultalatva I. -ruoska, paimensauva, piiskun- l. pyynlehti, tarttuneenruoho, viinakukka, vähä-leiniruoho.

Eupatorium cannabinum Punalatva (Rantapunalatva)

Muist. Kasvilla ja juurella on karvas, kirpeä maku ja ulostava voima. Sitä käytetään tartunnaisia, ryyhdynnäisiä ja vesipöhöä vastaan. Ulkonaisesti parantaa haavoja, ja viinassa liotettuna pöhöttymisiä. Myös paineeksi kelpaava.

väriruoho

Centaurea scabiosa Peltokaunokki (eli nyk ketokaunokki)
Muist. Lääkkeenä savipuolia ja muita ihottumisia vastaan. Keite painaa villaisen kylmiltään heleänkeltaiseksi vismutti vedessä kastettuna, keitettäissä mustanvihreäksi. Siemenet säilyvät kauvan kehdossa pienten lintuin mieluisaksi ruuaksi.

harjakukka, rautayrtti, ruiskukka.

Centaurea jacea Ahdekaunokki

Muist. Lehti-tee kurkun huuhtovetenä avullinen. Myös keltapaineeksi käyt. lehtiä.

kovayrtti, pajuheinä, punakauno.

Succisa pratensis Purtojuuri

Muist. Kelta- ja vehreäpaineeksi sopiva.

kärmeenpisto-juuri, pirunpurema.

Viburnum opulus Heisi (Koiranheisi)

Kasvia käytetään myös paineeksi.

koiranheisi-. -helis-, -helsi-, -hersi-, -höisi-, -höistö- l. -höysipun, kuusan, ojakoivu, päähten- l. ämmänpuu.

Galium boreale Ahomatara

Muist. Juurta käytetään punapaineeksi villaiselle, jota ensin keitetään koivunlehtien ja sitte ahomatara-juurijauhoin kanssa. — Myös maidon juoksutusaineeksi.

hepomatara, rieskaruoho, vesiahmalo.

Galium mollugo Painematara (nyk. Saksanmatara eli eteläpaimenmatara, tarkoittaa ehkä nyk. paimenmataraa, Galium album)

Muist. Juurta käyt. punapaineeksi.

kiertiäinen

Galium verum Keltamatara

Muist. Juurta käytetään puna-, ja kukkia keltapaineeksi villaiselle. Maidon juoksutteeksi juustolicmeen pannuista kukista tulee juusto keltaiseksi ja hyvänhajuiseksi. Juuri virmataudin, emätaudin, sydänriiden paranteeksi. — Keltamataroita koottiin ennen vanhaan ruumisten alle arkkuun, josta niillä nimensä ruumiinheinä.

emäntäkukka,hanhenvormu, keltakakkara l. -ruoho, maarianpahna, materi, mehiläiskukka, oikea matara, ruumiinheinä, rättänä, sydänriisi-heinä.

Campanula rotundifolia Kissankello

Campanula persicifolia Kurenkello (nyk.Kurjenkello)

Muist, Tämän ja edekllisenki lajin puserretusta kukkamehestä saadaan sinistä ja alunalla seotettuna vehreätä läkkiä eli maalia, joka ei kuitenkaan ole oikein pysyväistä.
C. rotundifolia: harakan-hattu,hiiren-, kissan- l. poronkello, pääskynhattu, sappi l. sinikello

C.persicifolia: iso sinikello

Cuscuta europaea Humalanvieras

Muist. Painaa alunassa liotetun vaatteen punaiseksi.

humala- l. kieräheinä, koiran-, koiso- I, nukulais-humala, tappurasilkki, varpusen-ruoka, villihumala.

Anchusa officinalis Häreänkieli (Rohtorasti)

Muist. Lehdet keväällä salattilaitoksiksi. Lehtimehestä alunan kanssa keitettynä tulee vehreätä maaliväriä.

Lithospermum arvense Rusojuuri (Peltorusojuuri)

Muist. Tytöt paikoin käyttävät juurta poskipäilleen rusoksi.

kivitaudin-siemen, rakkokivenmarja, rusko- I. verevä-juuri

Echium vulgare Neidonkieli

Muist. Juuri punapaineeksi.

sinikuntteri

Lycopus europaeus Rantayrtti

Muist, Kuivattuna ja vihtrillin kanssa keitettynä painaa mustaksi. Kasvin mehellä kulkulais-roistot välistä mustaavat kasvonsa mustilaisten näköiseksi.

kalaheinä, rantakukka l. -minttu.

Origanum vulgare Meirami (Mäkimeirami)

Muist. Lääkevoima lieventävä ja vahvistava, Yskässä, vaimoväen kuukautis-vioissa sisällisesti ja hauteina ulkonaisesti lievittävä. Lehdistä saadaan hyvää teetä, kuu niille keväällä riivittynä lyödään kiehuvaa vettä, ne sille siitä otettuna sykerretään ja kuivataan kuumilla rautalevyillä ja sullotaan tousiin vasta vuoden päästä viljeltäväksi. Tuoreeltaan juomisen sekaan käydessä pantuna ne lisäävät sen voimaa, ja kuivaneena tynnyriin ripusteltuna pitävät juomisen kauvemmin happanematta. Käytetään myös makkaran ryydeiksi, punapaineeksi j. m.

metsämirrami, nestepuna, sydämmenvahvistus, uniruoho.

Stachys sylvatica Metsäpähkämä (nyk. lehtopähkämö)

Muist. Keltapaineeksi käytetty.

Lysimachia vulgaris Ranta-alpi

Muist. Keltapaineeksi avullinen.

kuismankukka, kuismanpaiseruoho, matara, puismaruoho.

Myrrhis odorata Saksankirveli

Muist. Juurella ja ruoholla maustetaan ruokia. Myös ovat ne lievittäviä, rintataudeissa ja tupakan seassa ahdashenkiselle hyödyllisiä. Lehmille lisää tämä ruoho maitoa. Paikoin sitä käytetään keltapaineeksi.

Anthriscus sylvestris Metsäkirveli (nyk. koiranputki)

Muist. Keitesakoa on hyvällä onnella käytetty vanhain pahatautisten ja riisivikain paranteeksi, erittäinki nälkäpiteen kanssa. Kukat, ennen puhkeamista oleiluna painavat alunoidun vaatteen keltaiseksi.

Thalictrum flavum Niittu-ängelmä (nyk. keltaängelmä)

Muist. Käyt. tuoreeltaan muserrettuna hauteeksi vasten hammas ja muita särkyjä. Juuri on vatsan pehmentävä, kuin raparperi. Juurilla painetaan myös villainen punakellerväksi ja lehdillä tumman keltaiseksi.

Caltha palustris Rentukka

Muist. Vahingollinen eläinten syödä, Kukkasilmikot (puh'enneina) etikalla ja suolalla sekoitetut taidetaan syödä. Kukkamehusta keitettynä alunan kanssa saadaan keltaista läkkiä.

keltaherukka, -kukka l. savike, kevätherukka, kuoleman-, kylmä- I. lahnankukka, lehmänherukka, lika-. Iohen-, lullin- l. lumikukka, ojarontukka, sammakon-kukka, sarkinummi, sorsankukka, ukonlehti l. -lumme, vasikan-silmä, vilukukka.

Aquilegia vulgaris Akileia (lehtoakileija)

Muist. Siemeniä nautittiin ennen iho- ja päärupeja vasten. Kukista saadaan sinitettä paperille, joka sitte punaiseksi muuttumalla osottaa, jos jossain märkyydessä on vähänkään happoa.

leijona, rupuliruoho.

Delphinium consolida Kukonkannus (rikkakukonkannus)

Muist. Kukkamehusta saadaan alunoin sinistä läkkiä.

ritarinkannus

Actaea spicata Konnanmarja (mustakonnanmarja)

Muist. Juuri puuroksi valmistettu ja pantu rauhaiskovettumille saapi ne peräymään. Pidetään vahingollisena eläimille. Yksi ainoa marja on kanoja sekä muita lintuja surmannut. Väkevä juuriliemi karkoittaa luteet. Marjamehusta saadaan alunoin mustaa läkkiä.

kristohverin-ruoho, sammakon-marja l. -yrtti

Isatis tinctoria Morsinko (värimorsinko)

Muist. Sisältää ehta siniväriä (indigoa) ja kasvatetaan sen vuoksi lihavassa santamaassa. Siemenet kylvetään ohuelta tyynessä ilmassa. Itävät 4:ssä viikossa ja ovat sitte nousneena taidolla ruokottavat.

morsianruunu.

Impatiens noli tangere Häpykannus (lehtopalsami)

Muist. Lehdet ja kukat sisältävät kaunista keltavärin ainetta, jota sanotaan käytettävän Pohjois-amerikassa ja myös Kasanissa puumulin värjäyksiin.

leiniruoho

Oxalis acetosella Käenkaali

Muist. Tuoreesta keittäen saadaan sal acetosellae, joka on hyödyllistä poltto- ja kuumetaudeissa. Kasvin neste kadottaa mustepilkut vaatteista. Kasvi taidetaan myös salatti-ruuaksi käyttää.

jäneksen-apilas, -kakkara, -kännö l. -leipä, ketunleipä, käen-apilas, -kakko I. -leipä, revonsuola, suven-ihana.

Hypericum quadrangulum Luhtakuismo (ojakuisma, ei kasva Suomessa)

Muist. Sopii käyttää samalla lailla, kun seur.

Hypericum perforatum Nurmikuismo (mäkikuisma)

Muist. Kukkaröyhyistä keitettyä vettä naulitaan sisällisiä haavoja parantamaan keuhkotaudissa, verisylyssä, myös matovaivoissa j. m. Avullista rohtoa sitä varten saadaan niistä myös viinissä tahi hyvässä juomassa liottamalla. — Maidon pilautuessa pestään astiat kuismon keitteellä. Myös painauksiin (värjäyksiin) käytetään kukkaröyhyä. Kukan-alut antavat kauniin punavärin paloviinalle.

H. quadrangulum: ajosheinä, hepomatara, hikiahmalo-heinä, juhanneksenminttu, kiroruoho, kuismanpaise-, puisman-, tsaju-, uisman-, verapuu- l. viinaheinä.

H. perforatum juhannes- l. kakoisen-kukka, sianveriheinä, veriruoho.

Viola tricolor Keto-orvokki

Muist. On ulostuttava ja veren raitistuttava. Vasten pahaa rohtumaa (crusta lactea), kun vähäiset lapset saavat kasvoihinsa, liotetaan sitä maidossa, ja nautitaan teelusikoittain, tahi keitevetenä (teenä), otettuna kourallinen kuivia kasveja puoleen tuoppiin vettä ja vähän kiehautettuna, jota sitte nautitaan joka päivä. Pienille lapsille annetaan ikänsä jälkeen vähemmin. Makua parannetaan fenkolilla Taikka annetaan kuivana hienonnettua ja rieskassa keitettyä illoin aamuin eli useimmin siksikun rohtuma katoaa. Kiitetään avulliseksi myös muissa pääruveissa ja useissa taudeissa, niink. ruusussa, luuvalossa, savipuolissa, kavissa, pahoissa haavoissa j. n. e. — Terälehtien mehusta saadaan siniväriä. Villalanka alunoittuna painuu tästä kasvista jäänkarvaiseksi.

emintimen-kukka, emintimä, harakan-hattu, hospi-, huora- l. jamakkanori-heinä, kanansilmä, kolmi- l. lempikukka, lesken-, pellavas- l. pistosheinä, päivänkakkara, tervaheinä, varsanpolvi, äitipuolen-kukka, äitipuoli.

Agrostemma githago Aurankukka

Muist. Siemenet sanotaan saattavan villalangat valkeammiksi, kun niitä pestessä pannaan veteen.

kulppa, kulppu, ohrakukka. punalainen.

Rhamnus frangula Aropaatsama (korpipaatsama)

Muist. Kuori on kiitetty ulostus-aine kovassa vatsassa, vesitaudissa j. m. Käyt. myös keitevetenä, ja on hyödyllinen eläimille umpitaudissa sisälle annettuna. Maidossa keitettynä saadaan siitä kapivoidetta.

Kuori värjää villaisen keltaiseksi, ja marjat vehreäksi, kun aine ensin on koivunlehdillä keltaiseksi painettu. Marjoja käyt. monin tavoin värjäyksiin: keitetään sekä marjat että lehdet miedossa lipeässä ja värjätään sillä. Jota tummemmaksi väri tahdotaan, sitä väkevämpää lipeää otetaan. Puussa ei ole silmikoita talvella.

heisipuu, koiranhöysi l. -kusipuu, ojakka, paatain, paatama, paaterma. paatsain, paatsas, paatsin, paattama, pahjatin, pahtana, pajahdin, pajahka, pajahtama, pajakas, pajake, pajakka, pajatin, pajatsi, pajatsin, pajatti, pakatsin, pakatsu, patsama

Rhamnus cathartica Mäkipaatsama (orapaatsama)

Muist. Marjoista saadaan keittäen sangen hyvää ulostus-siirappia, soveliasta kaiken-ikäisille vesitaudissa, kovassa vatsassa, ähkyssä j. m. Niini keitevedessä vaikuttaa sekä ulostamiseksi oksetukseksi. Marjoista, lokakuussa kypsyvistä, valmistetaan alunoin vehreätä maalariväriä. Kuori painaa keltaista. Puu-aine lujaa, soveliasta sorvareille y. m. Pihain ympärillen saadaan tästä puusta kauniita pensasaitoja. Kasv. syksyllä marjan sydämistä.

kitsepuu, tirna, tyrnä, maarianpuu.

Comarum palustre Kurjenjalka

Muist. Keite-vettä juurista käyt. keltatautiin. Juuret myös painavat villaisen keltaiseksi.

hanhenheinä l. -paju, harakanmarja kiertolaisheinä, samettikukka, suo-apila, suolisto, varsanpolvi.

Potentilla anserina Ketohanhikki

Muist. Keitevesi kasvista, niinmyös sen puserreltu mehu on välistä hyödyttänyt keuhko- ja kivitaudissa; muuten se on vesityttävä ja vähän turvottava.

Kasvi osottaa vesi- ja lähdesuonia. Juuria käyt. parkitukseksi.

hanhen-, leini-, ruusun- l. suoniruoho, tulikukka.

Potentilla tormentilla Rätvänä-hanhikki, Tormentilla erecta (Rätvänä Potentilla erecta)

Muist. Juuri turvottava; naulitaan punataudissa, vatsurissa niin ihmisten kuin eläinten hyväksi. Juuri nahkain parkitukseksi m. tammenkuortaki parempi. Sen piiruilla Lappalaiset painavat nahkan punaiseksi.

hepomatara, lärvenä, mukula-juuri l. -matara, munamatare, nummennuppu, numminauris, närvänä, punajuuri, päivän-ampuma, rätväne-juuri, vatsa-l. veriruoho, värvenä- l. väänne-juuri.

Trifolium pratense Nurmi-apila (puna-apila)

Muist. Kasvi on eläinten pehkuna yleisesti tuttu. Lihavammassa maassa taidetaan se niittää 2, 3 kertaa vuodessa. Semmoinen maa pitää uusilla siemenillä kylvettämän 3, 4 vuoden päästä. Syötössä on vaarinotettava, että tämä (niinkuin muutkin apilalajit) sekoitetaan olilla, sillä muuten se on liian väkevä etenki alussa. Sanotaan paremmin enentävän lihavuutta kun maitoa lehmissä, jonkatähden erittäin sopiiki syötekarjalle. Kukista, kuivatuista ja jauhetuista, taidetaan katovuosina valmistaa leivän-ainetta, kuin kaikkienkin apilasten kukista. Myös painetaan niillä villainen vehreäksi.

aakelma, ahmalo, akelma, apeli, apelias, apelinen, apelista, apila, apilas, härkyli, imiäinen, imiäis-heinä, imuruoho, lykkyheinä, maitokukka, masmalo, mesiheinä, näkin, nätin, nätkelmä, nätkin, onniheinä, pelto-, puna- l. punapää-apilas, seppeli.

Anthyllis vulneraria Masmalo

Muist. Kasvi painaa keltaista.

akanhammas

Myrtillus nigra Tavallinen mustikka, Vaccinium myrtillus (mustikka)

Muist. Marjat kuivina vähän kovetuttavia, avulliset ulkotaudissa. Marja-mehu vilvottava kuumeissa.

Marjoja syövät linnut. Niistä saadaan maukasta puuroa ruisjauhoilla sekoitettuna. Myös sanotaan mustikoista, puolukoista ja ruisjauhoista hyvää hapanta leipää tulevan. Mehulla painetaan punasinervää.

Arctostaphylos officinalis Punainen sianmarja, Arbutus uva-ursi (nyk. Arctostaphylos uva-ursi Sianpuolukka)

Muist. Lehdet hyödyttäviä kivitaudissa ja myös vesittimien sisällisissä haavoittumissa, jos niitä teelusikallinen eräänsä hienonnettuna nautitaan, tahi väkevänä teenä juodaan muutamin kerroin päivässä; ovat kovetuttavia, vaan ei ärryttäviä; pitää nautittaman pidempi aikaa.

Kasvia käyt. sangen paljon parkitukseen nahkain valmistuksessa. Painaa alunan kera harmaata. Siitä valmistetaan varsinaista kaupassa kulkevaa sumakki-painetta.

jauhopuolukka, kangasparkki I. --puola, sianmarja, -puola l. -varsi.

Andromeda polifolia Punerva suokukka (nyk .suokukka)

Muist. On kovetuttava, niinkuin muutkin sukulaisensa. Arvellaan vahingolliseksi lampaille. — Silkinpainajat käyttävät lehtiä ja varsia kaleppelin asemesta väriksi.

maitoheinä, nevakanerva, suoheinän-kukka, vaiveri, variksenlapa.

Calluna vulgaris Kanerva

Muist. Laihduttaa maan; katoo tav, kun maa aidataan ja lannoitetaan, tahi lehtipuilla istutetaan. Taidetaan elikon-ruuaksi hätätilassa koota, parahiten syksyllä myöhään. Paikoin sekoitetaan kanervan-kukkia ruisjauhoi'in ja leivotaan leiväksi.

Sala-ojain täytteeksi peltoihin ja niittuihin on kanerva hyvin sovelias. Varsi käyt. parkitukseksi.

kangaskanerva l. -ärviä, nummenvarsi, siekki, siekkilö.

Empetrum nigrum Variksen-marja

Muist. Marjoja syövät linnut, väl. ihmisetki; sanotaan vaikuttavan huumausta ja pääkipua; alunan kera painavat paperin punaiseksi.

harakan-haasikka, -marja, -mustikka, -raakku l. -varvas, raakun marja l. -varsi, siantiitukka I. -mustikka, variksenmarja.

Rumex acetosa Suolahierakka (Niittysuolaheinä)

Muist. Juuri ja tuore kasvi hyödyttävät kerpukissa. Viinillä sekoitettua mehua käyt, hammasten pesuksi, kun kerpukista syöpyvät. Siemeniä nautitaan punataudissa. Sanotaan lisäävän talia elukoissa, ja vastustavan leiniruohoin kirpeyttä. Juurilla Lappalaiset ja Norjalaiset painavat keltaista. Lehtiä haudutetaan ja käyt. liemiin ja salatiksi ja koko kasvia jauhoilla sekoitettuna varaleiväksi kovina aikoina. Lehdillä Lappalaiset valmistavat happamen maitonsa.

hierukka, kiloruoho, muikiainen, pcltosuolake, ruskoruoho, suolaheinä, suolakas, suolake, suolakka, suola- I. virnasruoho.

Quercus robur Tammi (metsätammi)

Muist. Kuori ja lehdet kovin jumoavaa vetävää laatua. Kuori, pienennettynä ja punaviinassa liotettuna, käyt. revehtymiseen ja peräsuolen putoukseen ulkovoiteena. Tammenlehtiä sekoitetaan kulkutus-veteen kielen rampaudessa. Myös keitevettä käyt. sisällisissä verenjuoksuissa, vilu-, ulko- ja punataudeissa, siltään tahi saunakukkain seassa.

Puulaji on soveliainta kaikista laivarakennuksiin, jonkatähden vanha laki sen määrää ruunun omaksi, laivaston ylläpitämiseksi. Myös puukalun tekoihin ja nikkaruksiin soveliasta.

Kuori on parhainta nahkan parkitukseen. Rautavihtrillin kera se painaa mustaa; johon hedelmä-verho on vielä m. voimallisempaa. Kaleppelit tammen lehdillä ovat erään höyntiäisen pesiä ja talvisijoja; ne kasvavat isommiksi ulkomaan tammissa. Tammenterhoja taidetaan käyttää kahvin asemasta joko siltään tahi tavallisten kahvipapuin lisäyksellä. Lasien rauhaisvikoihin, röhkätautiin, on terhokahvi hyvin terveellistä.

Kasv. hyvin kypsistä terhoista löyhään maahan. Katajamäissä se parhaiten menestyy; riituilla tukehuttaa muut lähelliset kasvit.

Salix pentandra Halapaju (halava)

Muist. Kuori on avullinen vilutaudissa. Otetaan 2, 3-vuotisista haaroista, ja annetaan 1, 2 teelusikallista kuivattuna ja pienennettynä, joka 3:mas tahi 4:jäs tiima väli-aikoina, sittekun ulostus-ainetta edeltäkäsin on tarpeeksi nautittu.

Haivenet tämän ja muiden pajulajien taidetaan koota ja käyttää puumulin asemesta. Lehdet painavat keltaista. Puu on sovelias lehtokujiksi ja pensas-aidoiksi. Kasv. helposti juurivesoista.

hala- l. hanhenpaju, ojahalava, raita, vahvapaju.

Salix caprea Raitapaju (raita)

Muist. Kuorta Lappalaiset käyttävät nahkain valmistukseen. Puulaji on kevyttä ja sitkeää, käyt. kaikellaisiin puukalu-töihin. Lehdet ovat sangen mieluisia eläimille. Kasv. kauneiksi lehtokujiksi ja pensas-aidoiksi. Ei tukehuta ruohonkasvua.

hajava, lempipaju, raaja, vahvapaju.

Salix cinerea Vesipaju (tuhkapaju)

Muist. Kuorta Käyt. nahkain parkitukseen, oksia koreiksi, viikatten-nieiksi j. n. e. On haitallinen suoniituilla, joilla pensastaa sangen paljon ja valloittaa ruohomaata; mutta hyödykäs hakamaissa, sillä eläimet syövät sen lehtiä.

kori-, nahka-, parkki-, vesi-, virna-, virpa- l. vitsapaju.

Betula verrucosa Rauduskoivu (nyk. Betula pendula)

Muist. Nuoret lehdet taidetaan teenä tahi keite-vetenä käyttää kerpukkiin, matoihin, leiniin ja kivitautiin. Hikikylpy (kun paneutaan paljaalla ruumiilla tuoretten koivulehtien sisään maata) on usein parantanut leinin. Säilöstys-taudin (luuvalon) särky helpoitetaan, ja usein autetaanki tuoreilla koivulehdillä, joita sidotaan särkevän jäsenen ympäri. Koivun mahala on myöski hyödyllinen juoda vastanimitetyissä taudeissa. Siitä taidetaan keittää hyvää siirappia; 60:stä kannusta saadaan lähes kannu siirappia kokoon keittämällä. Myös viiniä saadaan mahalasta keittämällä, sokeroittamalla ja käyttämällä. Tököttiä eli ryssöljyä keitetään koivun tuohesta. Se hyödyttää ruusussa: sitä ottaa täysi-ikäinen 2, 3, korkeintaan 6 tippaa teessä munanruskuaisen kera. Mehu, jota hikoilee happamista koivupuista valkean hohteessa, on hyvää voide luuvalolle. Tuohi-anturat, sukkien sisällä pidetyt, tuottavat kadonneen jalkahien jällensä ja hyödyttävät ylösnousneessa leinissä ja jalkasäryssä.

Lehtiä käyt. ruuaksi eläimille. Puulaji kovaa ja lujaa, on soveliasta puukalu-töihin ja rakennus-aineiksi. Visakoivu saxatilis) on erittäin soveliasta sorvaus- ja puusepän töihin, tuohi katoiksi ja kuori nahkain parkitukseen. Lehdet painavat keltaista; alunan kera keitetyistä saadaan niistä maaliväriä.

Kasv. siemenistä syys-aikana kuivaan laihaan multaan, etenki palo- ja takamaille. Koivun lehden ensi puhkeamisessa pitää kevätouko kylvettämän.

Betula nana Vaivais-koivu

Muist. Lehdet antavat tummemman keltavärin kun tavallisen kuivun, Juurista punotaan koreja. Lappalaiset käyttävät tätä vuoteensa pohjaksi sekä polttopuuksi.

matarais-, nälkäkoivu, vaiveri, varpakoivu.

Alnus glutinosa Tervaleppä

Muist. Lehdet lammasten talviruuaksi pitää riistottaman heinäkuun lopulla. Kelpaavat myös ruuaksi sioille mäskin ja akanain seassa. Lattialle leviteltynä lehti sanolaan karkottavan syöpäläiset. Lepän ja pajunkuoren puruja ruisjauhoilla sekoitettuna sanotaan avulliseksi ruusun voiteeksi.

Puulaji on kaunista, "punalehtavaa. Käyt. puusepän töihin, erinomattain juuret päälysteeksi pöydille, piironkeihin j. n. ce. Kuori painaa ruskeata ja punaista, vihtrillin kanssa mustaa. Nahkoja mustutetaan vedessä keitetyillä lepänkuorilla, prisiljalla ja vihtrillillä. Ei mikään puu kestä paremmin mädäntymistä veden alla. Sopii siis pylväiksi vedenpäällisille rakennuksille. Leppäpylväillen ovat kaupungit Wentesia, Ravenna isommaksi osaksi raketut. Vesirännit, maansisäiset rumput, pumppuhirret j. n. e. tehdään parhaiten tästä puusta.

Kasv. osittain syys- ja lokakuussa otetuista siemenistä, jotka kylvetään syksyllä tahi keväällä, osittain juurivesoista tahi tuoreista seipäistä, jotka taidetaan maahan pistää keväällä ennen silmikkoin puhkeamista. Siten taidetaan kosteaan maahan kaunis lepikkö pian kasvatettaa. Leppä parantaa ruohonkasvun ja maanlaadun, ja joki-äyräät tulevat sen juurista lujemmiksi.

hyöty-, maa-, maito--, rauta- l. tervasleppä.

Alnus incana Harmaa leppä

Muist. Lehti on parempaa kun edellisen. Kasv. kuin edellisestä sanottiin.

hikiäis- l. valkea-leppä.

Pinus abies Kuusi (Picea abies)

Muist. Sen ensimmäiset keväällä puhkeavat kasvaimet taidetaan käyttää Kuin männyn kerkät. Kuusen pihka on haavoja parantavaa. Neulasia syövät elikot rehun puutteessa, ja hevosille syötetään niitä ilmanki terveydeksi, Pihkasta tehdään hartsia, kun pihka keitetään, pannaan sekaan viini-etikkaa, ja kiehutetaan kuivaksi. Kuori kiitetään parkituttavan nahkan, niin ellei se kangistu pakkaisesta eikä kovetu vedestä. Kuusenkävyt painavat ruskeata, Juurista punotaan köysiä ja kudotaan vasuja; oksia käytetään vanteiksi astioille.

Puulaji on löyhää ja keveätä: käyt. soittokaluin tekoihin j. n. e.

Kasv. siemenistä niinkuin mäntykin.

honka-, hyöty-, janhus-, kangas-, kara- l, karanko-kuusi, karsti, kartsi, kartti-, korpi-, lyly-, mannel-, mannikas-, mantila- l. norokuusi, näre, rapa- I. räkäkuusi.

Lycopodium complanatum Keltalieko (Diphasiastrum complanatum)

Muist. Värikasvina merkillinen. Painaa prisiljan kera villaisen siniseksi. Muiden lisäys-ainetten kanssa se antaa useita keltavärejä.

kelta, keltakaunis, keltataudin-varsi, maankelta, noidankaali. riisiruoho.

Lähteet:

Elias Lönnrot: Flora Fennica 1860

ELIAS LÖNNROTIN FLORA FENNICA. Toimittaneet Kai Linnilä, Sari Savikko ja Terttu Lempiäinen

Johan Wilhelm Palmstruch: Svensk Botanik 1802–1843

Carl von Linné: Svensk Flora 1986

digi.kansalliskirjasto.fi (kuvat)

https://peda.net/hankkeet/geenivaraoppi/raparperi/rvh